kun nään sun kasvot pilvissä
ja toivon että vastaan tuut
vaik tiedän et oot jonkun muun
etkä enää mun.
Ja mä huudan
mut kukaan ei kuule kun mä huudan
vastatuuleen.
Mihin tahansa mä tsiigaan
niin nään hahmoi sust.
ja mä tiedän et mä kelaan salee liikaa
mikä oli tän tarkoitus.
mun täytyy mennä eri suuntaan
ja koittaa unohtaa
mä tarviin ihan jotain muuta,
mitä kohti kurottaa.
Kun me pudotaan
jonnekkin mis ei oo valoo,
mul piti olla iso perhe ja kaks omakotitaloo
koira ja kissa eikä asuttais Stadissa ei
mut tää kuva elää vaan mun unelmissa
eli pään sisäl maailma pyörii väärinpäin
nin paljon kakkaa edes ettei enää nää mitään.
mä päätin tän jo aikoi sitten etten itke enää hetkeekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti